Yosemite ja Half Domen valloitus

Sunnuntaiaamuna lahdettiin Santa Clarasta kohti Yosemiten kansallispuistoa. Matka eteni suht joutuisasti, ja hulppeita maisemia ehdittiin ihastella jo iltapaivalla. Illalla majoittauduttiin Curry Villagen telttakylaan. Kansallispuistossa kaikki majoitusvaihtoehdot olivat kesalla lahes varattuja, ja toisekseen myoskin erittain hinnakkaita. Niinpa nukuttiin pari yota lukittavassa teltassa, jonka varusteisiin kuului sanky ja lamppu.

Karhujen takia piti lukita kaikki elintarvikkeet erilliseen karhulokeroon teltan ymparilla. Hieman epailtiin, tunkeutuisivatko karhut sitten oikeasti telttoihin tai autoihin, kun siita kerran varoiteltiin. Seuraavana paivana sitten nahtiin, etta oli nakojaan maistunut karhulle jonkun autoon jattamat evaat - yhden avoauton rattikatto oli paloina ja tavarat auton ymparilla.

Ennakkoon vaellusreitiksi oli valittu Half Dome, jonka valloitukseen meni arvioiden mukaan 10-12 tuntia. Paiva alkoi aikaisin tukevalla aamiaisella, ja sen jalkeen lahdettiin patikoimaan 1600 metrin korkeuseroa pienemmaksi. Lampotila liikkui 30 ymparilla matkan varrella. Reilun neljan tunnin jalkeen oltiin paikassa, jossa ympari kaantyminen kavi jo mielessa. Viimeinen maili oli erittain jyrkkaa nousua, ja molempia alkoi melkoisesti jannittaa. Loppusuora mentiin vielakin jyrkempaa nousua kaapelien varassa. Jyrkkaan rinteeseen oli kiinnitetty kaksi kaapelia noin metrin korkeuteen, ja niita pitkin kiskottiin sitten itsemme ensin ylos ja lopulta onnistuneesti myos alas.

Huipulla saattoi sitten vihdoin hengittaa lahes normaalisti. Maisemat olivat kerrassaan mahtavia, ja itsensa voittaminen oli hienoa. Paluumatkalla jyrkanteet eivat enaa nayttaneet niin pelottavilta, mutta kymmenisen mailia pelkkaa alamakea tuntui etenkin loppumatkasta jo melko raskaalta. Kokonaisuus oli joka tapauksessa mahtava, ja reissua voi ehdottomasti suositella. Lopulta aikaa kului yhteensa 10 tuntia, ja toipuminen tuntuu olevan yha kaynnissa. Paljosta oltais jaaty paitsi, jos ei oltais pelkojamme voitettu!

Yosemitessa katseltiin viela muutamia maisemapaikkoja ja putouksia, kunnes lahdettiin autoilemaan kohti Vegasia. Huikea paikka tuo Yosemite ja ehdottomasti kaymisen arvoinen!

Reissun autokikkailu osui sitten seuraavalle patkalle, kun Prius oli vilkutellut jo huoltotarpeesta aikaisemmin. Valo alkoi palaa yhtajaksoisesti, joten paatettiin soittaa Alamolle asiasta. Fresnossa kaytiin sitten vaihtamassa Prius toiseen, niin saivat oljyt vaihdettua edelliseen. Niinpa vari vaihtui ja mittarista havisi muutaman tuhatta mailia, mutta muuten autoilu jatkuu entiseen malliin!

Matkalla otettiin ensimmainen motelliyo, kun bongattiin joku 50 dollarin yopaikka motarin varresta. Ihan ok. Seuraavana paivana saavuttiinkin sitten jo Las Vegasiin, ja arvottiin tiemme sen suurimman hotellin MGM Grandin parkkitalosta kohti vastaanottoa ja omaa huonetta. Kaikki oli suurta ja kaikkialla oli paljon ihmisia. Turisteja.

Matkalla aavikon yli koettiin myos lampotilaennatys, kun auton mittari naytti 106 astetta, eli 40 celciusta! Huh-huh. Hitusen viileampaa oli Vegasissa, mutta kuuma oli - todella kuuma! Bilettaminen jai aika vahiin, mutta hieman paastiin kokeilemaan pelikoneita ja rulettia. Molempina iltoina jaatiin huimasti voitolle - ensimmaisena 10 dollaria ja toisena 15. Eli isoilla panoksilla ei pelattu...

Buffet-ruokailut olivat huikeita, ja valittiin sitten all-day-buffet, johon sisaltyivat aamiainen, lounas ja paivallinen! Valissa ehdittiin hieman kummastella ihmeellisen mallisia hotelleja ja virkistaytya allasalueella raikkaiden drinksujen kanssa.

Vegasista matka jatkuu kohti Grand Canyonia, ja tata viestia kirjoitellaan yhdesta motelliaulasta Williamsista. Huominen on tarkoitus viettaa kanjonissa, ja palata sitten taas seuraavaksi yoksi tanne tunnin ajomatkan paahan edulliseen majoitukseen. Taalta matka jatkuu sitten taas kohti San Diegoa...

Hyvin meilla menee - sadetta tulee kohta jo ikava. Pilvia ollaan nahty jo pari kertaa! Kuuma on.